Ylämäki, alamäki, ylämäki...

Ollaan nyt testailtu uutta juoksutusjärjestelmää ja kumppareita. Juoksutusjärjestelmä on saman tyyppinen kuin mitä ollaan käytetty meidän joukkueheppa Bamssella. Siinä on paksu puuvillainen naru joka kulkee sään takaa etujalkojen väliin. Siinä kohtaa järjestelmä vaihtuu joustopiuhoiksi jotka tulevat kiinni kuolaimiin. Tää jäljestelmä on sopinu aika hyvin Kiwalle. Se on sen verran vapaa ja antaa Kiwalle tilaa venyttää alas rennoksi ja käyttämään selkäänsä.

Viime viikon perjantaina olin Kiwasta niin ylpeä, että meinasin haljeta onnesta! Oli ollut jo muutenkin tosi hyvä päivä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilma oli tosi lämmin. Lämmittelin Kiwan ensin liinassa järjestelmän avulla. Jo siinä tamma liikkui tosi rennosti ja hyvässä tahdissa. Sitten hyppäsin selkään. Ja Kiwa oli ihana! Niin pehmeä ja tasainen. Loistin varmaan kuin hangon keksi siellä kentällä yksinäni :D. Varsinkin vasen laukka polki tosi hyvin alle. Ah olin niin iloinen. Kerrankin oli sellainen tunne, että ehkä olen sittenkin tehnyt jotain oikein.

Tänään ei ollutkaan sitten ihan yhtä hohdokasta. Kiwa oli jo eilen juoksuttaessa varsinkin oikeaan suuntaan aika jäykkä. Ja sama meno jatkui tänäänkin. Kiwa ei jaksanut ollenkaan keskittyä. Tamma painoi ohjalle, enkä saanut sitä kunnolla rennoksi. No onneksi Emma oli seurana tallilla ja aurinko paistoi jälleen. Joka tapauksessa olen tosi ylpeä tosta eläimestä. Hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja ja Kiwan ulkonäkökin on parantunut. Se ei vieläkään ole mikään lihaskimppu, mutta se näyttää joka tapauksessa terveeltä ja iloiselta. Se on pääasia.