Pienelle tauolle

Aloitin muutama viikko sitten valmennuskurssin enkä ole sen takia päässyt kauheasti ratsastamaankaan. Nyt kuitenkin tauon syynä ei ole oma ehtimättömyyteni vaan sen että Kiwa muuttaa nyt ainenkin hetkeksi toiselle tallille. Se on hyvä juttu Kiwalle. Tamma saa joka päivä liikuntaa ja saa liikkua maneesissa pehmeällä alustalla. Toivon että Kiwa palaa kotiin kesäksi niin päästään taas tekemään yhteistyötä.
Saatan kyllä laitella tänne kuvia ja tunnelmia jos käyn ratsastamassa muita heppoja tai kuvaamassa :)

Ylämäki, alamäki, ylämäki...

Ollaan nyt testailtu uutta juoksutusjärjestelmää ja kumppareita. Juoksutusjärjestelmä on saman tyyppinen kuin mitä ollaan käytetty meidän joukkueheppa Bamssella. Siinä on paksu puuvillainen naru joka kulkee sään takaa etujalkojen väliin. Siinä kohtaa järjestelmä vaihtuu joustopiuhoiksi jotka tulevat kiinni kuolaimiin. Tää jäljestelmä on sopinu aika hyvin Kiwalle. Se on sen verran vapaa ja antaa Kiwalle tilaa venyttää alas rennoksi ja käyttämään selkäänsä.

Viime viikon perjantaina olin Kiwasta niin ylpeä, että meinasin haljeta onnesta! Oli ollut jo muutenkin tosi hyvä päivä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilma oli tosi lämmin. Lämmittelin Kiwan ensin liinassa järjestelmän avulla. Jo siinä tamma liikkui tosi rennosti ja hyvässä tahdissa. Sitten hyppäsin selkään. Ja Kiwa oli ihana! Niin pehmeä ja tasainen. Loistin varmaan kuin hangon keksi siellä kentällä yksinäni :D. Varsinkin vasen laukka polki tosi hyvin alle. Ah olin niin iloinen. Kerrankin oli sellainen tunne, että ehkä olen sittenkin tehnyt jotain oikein.

Tänään ei ollutkaan sitten ihan yhtä hohdokasta. Kiwa oli jo eilen juoksuttaessa varsinkin oikeaan suuntaan aika jäykkä. Ja sama meno jatkui tänäänkin. Kiwa ei jaksanut ollenkaan keskittyä. Tamma painoi ohjalle, enkä saanut sitä kunnolla rennoksi. No onneksi Emma oli seurana tallilla ja aurinko paistoi jälleen. Joka tapauksessa olen tosi ylpeä tosta eläimestä. Hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja ja Kiwan ulkonäkökin on parantunut. Se ei vieläkään ole mikään lihaskimppu, mutta se näyttää joka tapauksessa terveeltä ja iloiselta. Se on pääasia.

Horse Fair tunnelmia

Sunnuntaina otettiin Julian kanssa nokka kohti Helsingin messukeskusta ja Horse Fairia. Samalla lipulla pääsi myös GoExpoon ja muun muassa kameramessuille. Paikalle saavuttiin puolilta päivin. Horse Fairin yhteydessä järjestettiin A-yv kisat, joita oltiin menossa katsomaan. Messut olivat mielestäni kokonaisuudessa ihan kivat. Hevospuoli tarjosi paljon myyjiä ja tapahtumaa. Ostin itselleni juoksutusraipan ja -liinan. Emmalle vein tuliaisiksi punamustat suojat Uluwatulle.

Muilta osastoilta en oikeastaan löytänyt mitään, vaikka olin odottanut Fitness-expon puolella ollutta Freddyn pistettä. Ja kameramessuilla palvelu oli jokseenkin tönkköä ja epäystävällistä... No onneksi hevosmessuille tässä oltiin menossakin joten jätetään nuo omaan arvoonsa.
Käytiin leikkimässä vähän AG:n vikellyspisteellä ja sitten siirryttiin kuvaamaan kisoja. Kokonaisuudessaa mukava retki. Tällaisia lisää!

Talvisia kuvia

Meille ei kuulu oikeastaan mitään kummempia. Kiwa on nyt ollut melkein kaksi viikkoa lomilla. Ollaan oltu Emman kanssa tallilla talonvahteina. Kaikki aika on mennyt töitä tehdessä ja muuten hevosia hoitaessa. Kävin tuossa viime viikolla ostamassa Kiwalle kylmäyssuojat, kumpparit ja yhden satulahuovan. Kumpparit lähinnä sen takia, että hieroja suositteli niitä vaihteluksi gramaaneihin. Kylmäyssuojia en ole vielä kerennyt kokeilemaan, mutta toivottavasti ne helpottavat meidän arkea. Tuossa parissa viikossa pestiin Emman kanssa kaikki hevoset ja muutenki siivottiin tallia kevättä kohti.

Vikellysrintamalla näyttää edes vähän valoisammalta. Ja painotan sanaa vähän. Aloin nyt käymään taas vikellysryhmässä Devillä. Ryhmä koostuu lähinnä aloittelijoista, joten se ei vastaa ihan sitä mitä haluaisin. No Devillä pääsen joka tapauksessa treenaamaan. Maksoin jo vikellysksen B-luvatkin joten toivon, että pääsisin tällä kaudella edes kerran starttaamaan A-laukkaa. Toivossa on hyvä elää...

Tähän loppuun vielä muutama talvinen kuva Mendozasta, joita napsin viime viikolla.

Terveisijä hierojalta

Viime perjantaina oli siis viimeinkin tuo pitkään ja hartaasti odotettu Kiwan hieroja. Ensin Kiwa otettii infrapunalamppujen alle seisomaan jotta saataisiin lihakset kunnolla lämpimiksi. Ja kyllähän sieltä muutamia jumeja löytyikin. Oli kyllä tosi mielenkiintoista kuunnella ja katsella hierojaa työssään. Kiwa sai myös joihinkin kohtiin laserhoitoa. Kotiläksyksi saatiin porkkanajumppaa ja muutenkin kaikkea venyttelyä.
Tiistaina pääsinkin sitten ekaa kertaa ratsastamaan Kiwaa hierojan jälkeen. Ihan kuin olisi ihan eri hevosta ratsastanut. Eteenpäin pyrkiminen oli parantunut huomattavasti ja laukka pyöri paljon paremmin. Muutenkin Kiwa tuntui yhteistyöhaluisemmalta kuin aikaisemmin. Voin kyllä hyvillä mielin suositella Jokimaan hevoskuntoutusta ja hevoshieroja Sanna Keskitaloa!

Keskiviikkona taas sitten hiihtoratsastettiin. Tällä kertaa suksille laitettiinkin Emman poikaystävä Jani :D. Eihän siinä sen kummempia. Hauskaa oli niinkuin yleensäkin. Kuvat kertoo!

Lentävä poni :D

Maailman monin poni

Ihan ekana ajattelin kertoa teille vikellysaiheiset kuulumiset. Eli aluevalmennukset olivat tuossa reiluviikko takaperin. Kyseessä olivat Piiroisen liikuntakeskuksella järjestetyt pukkivaalmennukset ja olin tosi tyytyväinen.
Ensiksi katsottiin Annin kanssa vapaaohjelmia pukilla. Tehtiin erilaisia harjoituksia. Yhdessä harjoituksessa piti esimerkiksi tehdä koko vapaaohjelma silmät kiinni. Ensimmäinen tunti vierähtikin siinä. Seuraavan tunnin ohjelmasta vastasi Heta voimistelulla/jumpalla. Tää oli kyllä tosi tehokas! Tai en sitte tiiä oonko ihan järkyttävän huonossa kunnossa.

Sitten vähän toisenlaisiin tunnelmiin. Nimittäin päästiin viime viikolla kokeilemaan myös talven extremelajia - nimittäin hiihtoratsastusta. Meillä meinasi olla vähän vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa tälle toiminnalle. Joka paikka kun tulvii lunta ja noilla minareilla ei ihan hirveessä hangessa hiihdellä. Loppujen lopuksi päätettiin mennä tuohon tallin kotitielle. Toi on niin superhauskaa!

Sitten päästiin kokeilemaan vikeltämistä Kiwalla. Oon niin ylpeä tosta tammasta. Se on totutettu pari vuotta sitten tuohon hommaan ja tosi hyvin muistuu mieleen. Lahestymiset menee hyvin ja selässä saa tehdä mitä vaan. Vielä kun saadaan tarpeeksi lihasta ja tasapainoa niin kohtahan tuolla tekee vapaaohjelmaa laukassakin :).

Me näytetään niin innostuneilta :D

"Propsit siitä meille"

Kiwatchan viime viikko meni lähinnä juoksutellessa. Oon ollut Kiwasta nyt tosi ylpeä, koska se on liikkunut tosi hyvin liinassa. Reagointikyky on parantunut huimasti tässä parissa kuukaudessa, eikä juoksuttaminen ole enää hirveää hapuilua. Vaikka Kiwatcha on aina kuunnellut hyvin juoksuttaessa on siitä silti aikasemmin puuttunut se helppous. Helppoudella tarkoitan sitä, että kun pyydän nostamaan laukan niin se laukka nousee sillä hetkellä eikä puolen kierroksen päästä. Propsit siitä siis meille molemmille!

Tällä viikolla ollaankin ratsasteltu enemmän. Tähän mennessä olen juoksuttanut ja ratsastanut kahdesti. Maanantaina menin kentällä ratsain. Se oli kyllä yhtä tuskaa. Tiedän kyllä, että odotin kovasti hankea jotta päästäisiin kunnolla hankitreenaamaan. Nyt kuitenkin päälimmäisenä mielessäni pyörii se että haluan AURATUN kentän. Kiwa vihaa siinä lumessa tarpomista... Enkä kyllä ihmettele sitä yhtään. En minäkään haluaisi juosta tunnin lenkkiä 30cm hangessa kaveri reppuselässä. Noh onneksi keskiviikkona meni sitten jo vähän paremmin. Kenttä on jo vähän päässyt tallaantumaan ja siinä on helpompi mennä. Vaikka aluksi tuntui siltä, että ei tästä taas tule yhtään mitään niin päästiin kyllä lopuksi hyvään yhteisymmärrykseen.

Loppuviikon liikutukset ovat vielä vähän auki. Luulen kuitenkin, että seuraavan kerran menen tallille vasta ensi viikon puolella. Huomenna olisi nimittäin vikellysken aluevalmennukset Piiroisella, ja sunnuntaina olen koko päivän töissä. Nuo aluevalmennukset tulevat kyllä ihan hyvään saumaan sillä parin viikonpäästä olisi kauden ensimmäiset kisat. Nämä ovat pukkikisat ja itselleni ihan ensimmäiset sellaiset. Vähän jännittää millaiset olosuhteet siellä odottaa: kuinka korkea pukki, millaiset kahvat, onko meillä trampoliinia jne. No sen näkee sitten. Teen myös ensimmäistä kertaa elämässäni A-tason suorituksen. Edessä olisi siis uudet perikset ja vapaaohjelman lisäksi myös tekninen ohjelma. Saa nähdä miten käy sillä treenejä ei ole ollut mitenkään liikaa.

Ei se spagukaan enää kaukaa hae :)