Kurkistetaan vielä menneeseen

Oikeastaan koko alkuvuosi meni jonkinlaisessa sumussa. Nyt jälkeenpäin en edes oikein muista mitä tuolloin on tapahtunut. Siihenkin on kyllä syynsä. Tammikuusta maaliskuuhun hautauduin lähinnä koulukirjojen alle. Ja se jos joku tukahduttaa kaiken muun alleen.

Keväällä uurastus kuitenkin lopulta palkittiin. Valmistuin vihdoi kolmen raskaan ja työntäyteisen vuoden jälkeen ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Kyllä voin myöntää, että tuntui hyvältä saada se paperi käteen.

Onnellinen ylioppilas kiittää ja kuittaa

Kaiken koulu-uurastuksen jälkeen olikin aika vaihtaa vapaalle. Lentoliput kouraan ja lämpimän auringon alle - useaampaankin otteeseen. Kävin perinteisellä suomalaisella pakettimatkalla Kanarialla ja vapaammalla tee se itse - reissulla Espanjassa. Molemmilta reissuilta jäi paljon kuvia, monta ihanaa muistoa ja hyvä rusketus.

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin"

Kesällä tein töitä ja vikelsin. Treenasin välillä ahkerasti ja välillä vähän vähemmän ahkerasti. Mennyt kausi on ollut mulle yksi vaikeimmista tän harrastuksen kanssa. Mulla on ollut sellainen tunne, että oon joutunut raahaamaan itseni sen läpi. Motivaatiota ja treeni-intoa on syönyt oikeastaan ihan kaiken puuttuminen. Mulla ei ole oikeen valmentajaa, ei hevosta, ei sopivan tasoista treeni-kaveria, ei kokonaista joukkuetta... Ja lista vaan jatkuu. Olen treenaillut koko vuoden vähän vaihtuvilla hevosilla ja ohjannut ryhmiä siinä sivussa. Kuvioissa on ollut ainenkin kolme eri hevosta ja kaikki näistä jollain tapaa vaihtuvia. 

Devillä menin kauden ensimmäiset kilpailut kesäkuussa Takkulassa. Pisteiksi sain 4,826, ja sijoitukseni oli 8/9. Odotin jo ensimmäisistä kisoista 5,0 tulosta ja kvaaleja (pisterajat), jotta olisin päässyt valmistautumaan A-luokkiin. Kisat olivat siis jonkun asteinen pettymys.

(c) Eerika Siro

Seuraava tavoite olikin sitten Karjaalla syyskuussa. Tännekin asetin tavoitteeksi kvaalit. Treenailin kesäkuukauden lähinnä yksinäni Devillä ja muutamia kertoja Jiipillä. Meillä olikin Sontun (Devin omistaja) kanssa mukavaa, mutta edelleen olisin kaivannut valmentajan tukea. Starttasin kisat Jiipillä. Jiippi ei ole itselleni se tutuin hevonen, joten vaikka tavoitteenani oli kvaalit eivät odotukset olleet korkealla. Loppujen lopuksi olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen suorituksiini ja odotin pisteitä. Josko nyt? Loppujen lopuksi pisteeni olivat 4,821 ,joten lähelle mentiin jälleen. Niin lähellä mutta niin kaukana... 

(c) Eveliina Väkeväinen

Kauden viimeiset kisat käytiin Oulussa. Nämä olivat muuten ensimmäiset vikellyksen SM-kisat yli kymmeneen vuoteen! 

Matka oli pitkä, mutta mukava seura piristää. Näissä kisoissa sain lainahevosekseni TRS-vikeltäjien Al Caponen eli tutummin Kaapon. Kaapoa kävin kerran koittamassa ja tykkäsin kyllä jo silloinkin tästä hevosesta. 

Itse kisoissa peristen jälkeen odotukseni olivat jälleen pohjamudissa. Tein muutaman ison virheen ja silloin ajattelin, että tässä tämä nyt oli: Olin asettanut kaudelleni vain yhden tavoitteen ja nyt se jää saavuttamatta. Vapaaohjelmani meni ihan ok, mutta epäilin silti. Palkintojen jako osoittautui kuitenkin yllätykseksi. Sijoituin toiseksi ja kvaalasin pistein 5,143.

(c) Liia Ahola

Lokakuun jälkeen siirryttiinkin vikellyksessä talvikaudelle, jolloin hevostreenejä ja pukkitreenejä on joka toinen viikko.  Ensikausi tulee mitä luultavimmin olemaan myös rankka. Hevostilanne on edelleen epävakaa ja itselleni sopivia ryhmiä ei oiken ole. Melkein kaikki Lahden ryhmät ovat viikonloppuisin jolloin teen paljon töitä. Pääsen siis maksimissaan yhtiin treeneihin viikonlopussa. Ja kun treenejä tosiaan on vain joka toinen viikko käyvät päivät vähiin. Kauden ensimmäiset kisat ovat pukkikisat joihin yritän valmistautua itsenäisesti. Ensi kausi tuo muutenkin paljon haasteita sillä kun viimeinkin sain tarvittavat pisteet A-luokkiin nousee myös vaikeus taso. Treenien, valmentajan ja hevosen puuttuminen eivät myöskään auta asiaa. Toivoisin tähän tilanteeseen jonkun selkeytyksen, koska tunnen olevan umpikujassa. Noh nyt kaikki hevosemme ovat tammikuun talvitauolla. Ehkä saan ajatukseni selviämään tämän tauon aikana...

Lokakuussa aloin myös treenailemaan Kiwatchan kanssa. Ratsastus on ollut koko vuoden säännöllisen epäsäännöllistä, koska Kiwa sai varsan ja oma elämäni on ollut sanalla sanoen hektistä. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo mitä Kiwatcha-projektille kuuluu, joten en ala sitä tässä uudestaan kertaamaan.

Kaikista näistä ongelmista huolimatta vuosi 2014 on ollut yksi parhaista. Vaikka vaikeuksiakin on ollut olen saanut tehdä paljon sellaisia asioita mitä rakastan. Pieniä hetkiä ystävien, perheen ja eläinten kanssa, joista en voi olla kuin onnellinen. Hyvää ja onnellista Uuttavuotta teillekin rakkaat lukijat! Palaillaan vuoden vaihteen jälkeen :)