Kurkistetaan vielä menneeseen

Oikeastaan koko alkuvuosi meni jonkinlaisessa sumussa. Nyt jälkeenpäin en edes oikein muista mitä tuolloin on tapahtunut. Siihenkin on kyllä syynsä. Tammikuusta maaliskuuhun hautauduin lähinnä koulukirjojen alle. Ja se jos joku tukahduttaa kaiken muun alleen.

Keväällä uurastus kuitenkin lopulta palkittiin. Valmistuin vihdoi kolmen raskaan ja työntäyteisen vuoden jälkeen ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Kyllä voin myöntää, että tuntui hyvältä saada se paperi käteen.

Onnellinen ylioppilas kiittää ja kuittaa

Kaiken koulu-uurastuksen jälkeen olikin aika vaihtaa vapaalle. Lentoliput kouraan ja lämpimän auringon alle - useaampaankin otteeseen. Kävin perinteisellä suomalaisella pakettimatkalla Kanarialla ja vapaammalla tee se itse - reissulla Espanjassa. Molemmilta reissuilta jäi paljon kuvia, monta ihanaa muistoa ja hyvä rusketus.

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin"

Kesällä tein töitä ja vikelsin. Treenasin välillä ahkerasti ja välillä vähän vähemmän ahkerasti. Mennyt kausi on ollut mulle yksi vaikeimmista tän harrastuksen kanssa. Mulla on ollut sellainen tunne, että oon joutunut raahaamaan itseni sen läpi. Motivaatiota ja treeni-intoa on syönyt oikeastaan ihan kaiken puuttuminen. Mulla ei ole oikeen valmentajaa, ei hevosta, ei sopivan tasoista treeni-kaveria, ei kokonaista joukkuetta... Ja lista vaan jatkuu. Olen treenaillut koko vuoden vähän vaihtuvilla hevosilla ja ohjannut ryhmiä siinä sivussa. Kuvioissa on ollut ainenkin kolme eri hevosta ja kaikki näistä jollain tapaa vaihtuvia. 

Devillä menin kauden ensimmäiset kilpailut kesäkuussa Takkulassa. Pisteiksi sain 4,826, ja sijoitukseni oli 8/9. Odotin jo ensimmäisistä kisoista 5,0 tulosta ja kvaaleja (pisterajat), jotta olisin päässyt valmistautumaan A-luokkiin. Kisat olivat siis jonkun asteinen pettymys.

(c) Eerika Siro

Seuraava tavoite olikin sitten Karjaalla syyskuussa. Tännekin asetin tavoitteeksi kvaalit. Treenailin kesäkuukauden lähinnä yksinäni Devillä ja muutamia kertoja Jiipillä. Meillä olikin Sontun (Devin omistaja) kanssa mukavaa, mutta edelleen olisin kaivannut valmentajan tukea. Starttasin kisat Jiipillä. Jiippi ei ole itselleni se tutuin hevonen, joten vaikka tavoitteenani oli kvaalit eivät odotukset olleet korkealla. Loppujen lopuksi olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen suorituksiini ja odotin pisteitä. Josko nyt? Loppujen lopuksi pisteeni olivat 4,821 ,joten lähelle mentiin jälleen. Niin lähellä mutta niin kaukana... 

(c) Eveliina Väkeväinen

Kauden viimeiset kisat käytiin Oulussa. Nämä olivat muuten ensimmäiset vikellyksen SM-kisat yli kymmeneen vuoteen! 

Matka oli pitkä, mutta mukava seura piristää. Näissä kisoissa sain lainahevosekseni TRS-vikeltäjien Al Caponen eli tutummin Kaapon. Kaapoa kävin kerran koittamassa ja tykkäsin kyllä jo silloinkin tästä hevosesta. 

Itse kisoissa peristen jälkeen odotukseni olivat jälleen pohjamudissa. Tein muutaman ison virheen ja silloin ajattelin, että tässä tämä nyt oli: Olin asettanut kaudelleni vain yhden tavoitteen ja nyt se jää saavuttamatta. Vapaaohjelmani meni ihan ok, mutta epäilin silti. Palkintojen jako osoittautui kuitenkin yllätykseksi. Sijoituin toiseksi ja kvaalasin pistein 5,143.

(c) Liia Ahola

Lokakuun jälkeen siirryttiinkin vikellyksessä talvikaudelle, jolloin hevostreenejä ja pukkitreenejä on joka toinen viikko.  Ensikausi tulee mitä luultavimmin olemaan myös rankka. Hevostilanne on edelleen epävakaa ja itselleni sopivia ryhmiä ei oiken ole. Melkein kaikki Lahden ryhmät ovat viikonloppuisin jolloin teen paljon töitä. Pääsen siis maksimissaan yhtiin treeneihin viikonlopussa. Ja kun treenejä tosiaan on vain joka toinen viikko käyvät päivät vähiin. Kauden ensimmäiset kisat ovat pukkikisat joihin yritän valmistautua itsenäisesti. Ensi kausi tuo muutenkin paljon haasteita sillä kun viimeinkin sain tarvittavat pisteet A-luokkiin nousee myös vaikeus taso. Treenien, valmentajan ja hevosen puuttuminen eivät myöskään auta asiaa. Toivoisin tähän tilanteeseen jonkun selkeytyksen, koska tunnen olevan umpikujassa. Noh nyt kaikki hevosemme ovat tammikuun talvitauolla. Ehkä saan ajatukseni selviämään tämän tauon aikana...

Lokakuussa aloin myös treenailemaan Kiwatchan kanssa. Ratsastus on ollut koko vuoden säännöllisen epäsäännöllistä, koska Kiwa sai varsan ja oma elämäni on ollut sanalla sanoen hektistä. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo mitä Kiwatcha-projektille kuuluu, joten en ala sitä tässä uudestaan kertaamaan.

Kaikista näistä ongelmista huolimatta vuosi 2014 on ollut yksi parhaista. Vaikka vaikeuksiakin on ollut olen saanut tehdä paljon sellaisia asioita mitä rakastan. Pieniä hetkiä ystävien, perheen ja eläinten kanssa, joista en voi olla kuin onnellinen. Hyvää ja onnellista Uuttavuotta teillekin rakkaat lukijat! Palaillaan vuoden vaihteen jälkeen :)

Matkailua ja muuta mukavaa

Moikka moi tässä ois taas lomailtu enemmän kuin laki sallii. Matka starttasi siis Espanjan auringon alle Andalusian alueelle. Luvassa oli siis aurinkoa ja heppailua. Alkupäivät maattiin kahestaan Emman kanssa Fuengirolan aurinkorannalla. Ja pohjarusketuksen jo ansainneina me vaan vedettiin öljyä pintaan ja brunaa tulemaan.

On vinkeetä olla väärinpäin... :D

Parin päivän auringossa kellimisen jälkeen alkoi sitten matkan toiminnallisempi osa kun Eevakin saapui. Otettiin auto alle ja lähdettiin ajamaan kohti Chipiona nimistä pikkukylää rannikolla. Perjantai yö vietettiin sielä ja lauantaina matkattiin Jereziin Feria Del Caballo "messuille". Tavallaan nuo eivät kyllä ole mitkään messut vaan Espanjalaisten perinteinen juhla hevoselle. Feria-puiston vieressä olikin sitten oikea messuhalli jossa oli erilaisia hevosnäyttelyitä, kilpailuja ja myyntikojuja. Tuo näyttely- ja kisameininki on tuolla kyllä vähän erilaista kun meillä Suomessa. Kaikkein tärkeintä tuntuu olevan se, että hevosella riittää liikettä ja näköä.

Sunnuntaina  vierailtiin myös Feriassa. Meidän oli myös tarkoitus käydä yhdessä hevostarvikeliikkeessä ja Jerezissä sijaitsevassa kuninkaallisessa ratsastuskoulussa, mutta molemmat olivat kiinni. Iltapäivällä lähdettiin taas tien päälle ja matkattiin Rondaan, joka on tosi hieno rotkon reunalle rakennettu kaupunki. Rondassa muuten järjestetään samanlaiset härkä-feriat kuin hevosille Jerezissä. Rondasta matka jatkui takaisin
Fuengirolaan vikaksi yöksi.

Maanantaina lennettiin Malagasta ensin Osloon ja Oslosta sitten Helsinkiin. Tähänkin matkaan saatiin jännitystä kun Emman lompakko ja passi meilkein jäivät lentokoneeseen ja niitä sitten juostiin ympäri lentokenttää. Kaikkien onneksi sekin sitten löytyi. Olin kyllä monta päivää sen verran kipeä että tuo Oslo-Helsinki lento oli jo aika tuskaa. No nyt sitten kirjottelen tätä kotona kuumeisena...

Ps. oon löytänyt itelleni yv-hevosen. Vikellän nykyään meijän vanhalla tutulla Devillä, jota nyt palautetaan takaisin käyttöön.

Temppuilua

Lauantaina Kakaran kanssa harjoteltiin vähän "näyttely"-juttuja. Eli opeteltiin seisomaan paikallaan ja juoksemaan nätisti narun päässä. Tosi hienosti poika oppikin heti seisomaan nätisti ja poseerauskin tuli ihan luonnostaan. Jospa tänä kesänä päästäisiin johonkin näyttelyhin, mutta sen näkee sitten että tuleeko sopivia edes vastaan. Tosin kaikessa järjestelemisessäkin voisi olla vähän hankalaa kun noita näyttelyitä on aika vähän ja kyytikin hakusessa. No kyllä tosta joka tapauksessa hieno tulee vaikkei mitään virallisia arvioita saataisikaan.

Eilen Metulla ja Kiwalla oli vähän sellanen temppuilupäivä. Ensin harjailtiin ja letiteltiin niitä ties kuin pitkään. Oli kiva vaan puuhastella tollei rennosti heppojen kanssa. Kohta pitää kuitenkin lähteä opiskelemaan ja rennot heppakesät alkaa käydä vähiin. Tästä pitää nyt ottaa kaikki irti.
Kentällä ratsasteltiin noin puoli tuntia ja vähän käveltiin ja ravailtiin. Mendozasta oikein huomasi kuinka se nautti työnteosta pitkästä aikaa. Mitään rankkaa sillä ei voi tehdä mutta pienikin lihasten kehittäminen ja vetreyttäminen on tosi hyvä juttu! Lopuksi vähän temppuiltiin ja harjoiteltiin espanjalaista-käyntiä sekä selästä että maasta. Metu tajuaa tosi hienosti nostaa etujalat aina käskystä ja kun saadaan vielä takajalatkin mukaan niin ja yhdistettyä pohjeapuihin ilman raippaa niin voilá espanjalainen-käynti on valmis. Emma ja kivakin harjoittelivat jalan nostamista käskystä. Kiwa tajusi tempun heti kun Emma oli löytänyt vain oikean napin mistä painaa. Metuhan oppi käskyn niin, että naputan raipalla sitä jalkaan ja se nostaa sen. Kiwalla tämä ei kuitenkaan toiminut, mutta sillä taikanappi löytyi ryntäistä.

♥

Makoilebet poniinit. Kattokaa tota Kiwan vauvamahaa!

Pienen pieni pomppuponi - PALJON kuvia ja video

Tänään meijän pieni Kakara pääs pomppuponin hommiin. Aluks rakennettiin rakkaudella maailman hienoin hypytyskuja, johon tuli tolppia, puomeja, "sokeripaloja", liinoja... Luovuus on tässäkin kaiken a ja o.
Ensin Minda-mummo kävi virkistäytymässä kentällä ja muistelemassa miltä hyppääminen tuntuu (=hyppäsi kaksi kertaa sarjan :D). On niin hauska nähdä ku vanhan ponin katse syttyy ja se on ihan innoissaan!

Uluwatu sai jalkoihinsa varmaan ensimmäistä kerta ikinä suojat ja butsit. Odotettiin suurinpiirtein lentävää ponia niiden takia, mutta eipä tuo noista välittänyt. No suitset päähän ja kentälle. Ensin esteisiin tutustuttiin taluttaen, jonka jälkeen laskettiin Kakara irti.
Olihan tuo alussa vähän hapuilevaa, mutta kun päästiin vauhtiin ja esteisiin tuli edes hiukan enemmän korkeutta niin johan rupes onnistumaan. Lopulta varsa meni molempiin suuntiin kivasti ja hyppeli muutamankin kerran oma-aloitteisesti. Hieno puppeli!

Väänsin tota videota koko illan sydän verellä. Laatu on kuraa ja efektejä 0. Tää kone siis lagaa niin paljon etten nää mitään kun teen tota vidota koska tää vaan koko ajan lataa eikä näy mitään. Saatikka sitten että pystyisin lisäämään yhtään efektiä mihinkään... Mur. Ja sitten kun olin tämän kaiken tappelun jälkeen saanut videon tallennettua se on pikselimössöä. No siinä tuo nyt kuitenkin on.