Projekti nimeltä Uluwatu

Tänään kävin yksin juoksuttamassa Ulwan. Tarhassa mua odotti kuivuneeseen kuraan sonnustautunut poitsu. No eikun harja käteen ja puunaamaan. Olin tosi iloinen kun sain harjailla ja laitella sitä ihan rauhassa, eikä toinen hötkyillyt yhtään. Sillä on kyllä kärsivällisyys kehittynyt. Enää ei tarvitse pyöriä ja hyöriä vaikka ihan koko ajan ei tapahtuisikaan jotain. Sain myös yksin letkutettua Kakaran vaikkei kukaan pitänyt kiinni vaan oli vain tolpassa suht pitkällä narulla. Se oppii kyllä tosi nopeasti, hieno poika!
Juoksutuksessa mentiin noin puoli tuntia. Ensin mentiin vasempaan, koska ajattelin että on ehkä kivempi aloitttaa "parempaan" suuntaan. Hyvin meni seki vaikka meinasi jossain välissä vähän kiukutella, kun olisi pitänyt ottaa käyntiin niin pysähtyi ja kääntyi kohti. Sekin meni kuitenkin ohi kun muutaman kerran muistutin, että nyt mennään tähän suuntaan ja kävellään.
Sitten vaihdettiin oikeaan. Tähän suuntaan ei sitten enää kiukuteltukaan. Laukkakin tähän suuntaan meni paljon paremmin kuin viime kerralla. Ulwa ei painanut yhtä paljon ulospäin ja laukka pysyi paremmin. Ei otettu kuin lyhyt pätkä ja kaikille jäi hyvä mieli :).  Sitten otettiin vielä vähän ravia ja loppukäynnit. Huomenna mennään Emman kanssa ohjasajamaan poitsu. I´m so excited!
Ps. Käytiin tänään kokeilemassa toisen kerran Bamsse-heppaa vikellykseen :). Ihan kivasti meni vaikka uudet jutut onki välillä vähän jänniä.

Pienen pieni pomppuponi - PALJON kuvia ja video

Tänään meijän pieni Kakara pääs pomppuponin hommiin. Aluks rakennettiin rakkaudella maailman hienoin hypytyskuja, johon tuli tolppia, puomeja, "sokeripaloja", liinoja... Luovuus on tässäkin kaiken a ja o.
Ensin Minda-mummo kävi virkistäytymässä kentällä ja muistelemassa miltä hyppääminen tuntuu (=hyppäsi kaksi kertaa sarjan :D). On niin hauska nähdä ku vanhan ponin katse syttyy ja se on ihan innoissaan!

Uluwatu sai jalkoihinsa varmaan ensimmäistä kerta ikinä suojat ja butsit. Odotettiin suurinpiirtein lentävää ponia niiden takia, mutta eipä tuo noista välittänyt. No suitset päähän ja kentälle. Ensin esteisiin tutustuttiin taluttaen, jonka jälkeen laskettiin Kakara irti.
Olihan tuo alussa vähän hapuilevaa, mutta kun päästiin vauhtiin ja esteisiin tuli edes hiukan enemmän korkeutta niin johan rupes onnistumaan. Lopulta varsa meni molempiin suuntiin kivasti ja hyppeli muutamankin kerran oma-aloitteisesti. Hieno puppeli!

Väänsin tota videota koko illan sydän verellä. Laatu on kuraa ja efektejä 0. Tää kone siis lagaa niin paljon etten nää mitään kun teen tota vidota koska tää vaan koko ajan lataa eikä näy mitään. Saatikka sitten että pystyisin lisäämään yhtään efektiä mihinkään... Mur. Ja sitten kun olin tämän kaiken tappelun jälkeen saanut videon tallennettua se on pikselimössöä. No siinä tuo nyt kuitenkin on.

Varsan juoksutusta

Keskiviikkona juoksutettiin Uluwatu liinassa. Laitettiin sille oikein suitset ja kakki. Kakara antaa tosi hyvin laittaa suitset ja käyttäytyy oikein mallikkaasti liinassa. Alussa kävelytettiin vähän aikaa ihan normaalisti kentällä ja ihmeteltiin kuolaimia. Sitten otettiin Ulwa liinan päähän. Aloitettiin vasempaan kierrokseen. Mentiin käyntiä ja ravia ja ihan pieni pätkä laukkaakin. Tähän suuntaan missään ei ollut mitään ongelmia. Vielä pitää kyllä vähän opetella jarruttavia apuja jotta reaktio tulisis heti vaikkein se kovaa menekään. Laukan jälkeen vaihdettiin kierron. Käynti ja ravi meni yhtä hyvin kuin toiseenkin suuntaan. Laukassa oli vähän hankalaa koska Kakara meinaa puskea vähän ulos päin. Tämä on selvästi sille "hankalampi" suunta joten tätä pitää vähän harjoitella. Mutta yhtä kiltisti se silti käyttäytyy :). Kuvat on ottanut Emma. Itse olin liinan päässä. Kaikki kuvat on nyt näköjään tästä vasemmasta kierroksesta koska otettiin videoita oikeaan mutta en saa niitä nyt tähän.
Tänään mennään luultavasti irtohypyttämään Uluwatu, joten siitä kuvia sitten myöhemmin.

Heh :D

Takaisin elävien kirjoissa

Vihdoin kaikki ylppärit on ohi ja elämä nostaa päätään. Nyt on aika jättää koulukirjat ja keskittyä johonkin ihan muuhun! Tää blogikin vois tän kaiken ajan lisääntymisen myötä herätä takaisin henkiin. Ja tässä henkiin herättämis postauksessa on muutamiakin kivoja juttuja ja paljon kuvia.

Lauantaina kävin Heinämäessä maastoilemassa kera ystävien. Menin Vismutilla joka on reilu 20 vuotias puoliverinen papparainen. Käytiin sellanen pikkunen lenkki kivassa säässä ja näin vähän tuttuja.
Tiia vähän salakuvas meitä :D

Vikellysrintamallakin on valoa tunnelin päässä, vaikka yksi meistä lopettikin tämän harrastuksen. Toistaiseksi ollaan treenailtu pukilla paikallisella nuorisotalolla, koska joukkueelta puuttuu hevonen. Nyt kuitenkin käytiin koittamassa uutta heppaa vikellykseen. Ruuna oli iso ja tosi hyvässä kunnossa. Lähestymiset meni tosi hyvin kaikissa askellajeissa, eikä se yhtään väistänyt tai pelännyt meitä vikeltäjiä. Uusista jutuista se vähän välillä jännitty mutta kohta otti nekin ihan lunkisti. Tänä sunnuntaina mennään koittamaan uudestaan.

Tänään pestiin Emman kanssa Kiwa, Metu, Minda ja Uluwatu. Pumpulat on viimesen kaks viikkoa näyttäny siltä, että ne on uinu mutaliejussa ja viimein oli tarpeeks lämmintä ja aurinkoista pesuhetkelle. Minda meni tietysti heti piehtaroimaan ja lopputulos oli samaa luokkaa kuin lähtöpistekin. Mutta muut ystävät on vielä toistaiseksi hyvän tuoksuisia ja pehmeitä kuin pumpuli.
Ja Kiwa paisuu kuin pullataikina. Varsomiseen ei enää ole kuin reilu kaks kuukautta ja sitten tallilla vilistää taas heppavauva. Toivotaan sormet ristissä että sieltä tulee pieni prinsessa :).
Toi vähän isompi vauva pääs tänään hommiin. Uluwatulla oli nimittäin irtojuoksutushetki. Ja hienoja liikkeitä pieni oripoika meille näyttikin. Mä olen siitä kyllä niin ylpeä!

Elvis-tukka ♥

Kouluheppa ...

... ja melkein esteheppa :D

Happy New Year

Hei kaikki rakkaat ja hyvät uudet vuodet! Tää vuosi on ollu mulle yhtä pompottelua sinne sun tänne. Hirveetä panikoimista koulun suhteen ja silti menestymistä, motivaatiota harrastuksiin ja sen lopahtamista ja sitten taas motivoitumista, ihastumista ihmiseen ja turhautumista kun kaikki ei meekkään niinku elokuvissa... Silti mulla on mun rakkaat ystävät aina mun vierellä mistä en voi olla kuin iloinen. Kiitos niille jotka on ollu mun vierellä tänäki vuonna, love you my darlings!
Itse uuden vuoden vietto meni "juhliessa",ei mitään kovin ihmeellistä menoa ollut mutta ilta päättyi kaiketi ihan hyvin. Nyt nokka kohti uusia seikkailuja. Yritän myös parantaa elämäntapojani - vaikka niin yrittää varmasti moni muukin näin vuoden vaihteessa. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan!

Mun uuden vuoden vaihtumiseen kuuluu myös enemmän ratsastusta. Kiwatchallakin alkaa nyt laihdutuskuuri ja mun tehtävänä on käydä ratsastamassa sitä torstaisin ja lauantaisin. Perjantaina oli Emman päivä joten kuvailin ensin heppojen riehumista tarhassa. Ei ollut kauhean hyvä ilma kuvaamiseen joten kuvien laatu on vähän niin ja näin.
Tänään ratsastin Kiwan itse. Aloitellaan kunnon kohotusta rauhassa. Ensin paljon käyntiä ja ravia, sitten pikkuhiljaa rankemmaksi. Kauhean rankkoja treenejä ei voida kuitenkaan kovin kauan tehdä, koska varsan syntymään ei ole enää kuin kuutisen kuukautta aikaa. Aika menee kamalan nopeasti!

Oreja ja vähän enemmän oreja

Tänään oli meidän "pikku" orin vieroitus. Se lähti Eevan kaverin shettis orin kaveriksi. Oripojat ottivat ensin vähän kosketusta ja tulivat langoistakin, mutta kun saatiin ne takaisin tarhaan niin meno rauhoittui. Lopulta pojat näyttivät oikein kaveristuvankin ja tulivat hyvin toimeen. Sinne tallille tuli myös pieni tänään syntynyt issikka ori-varsa. Se oli niin suloinen kuten kuvista näkyy! Myös Kiwa ja Metu pääsivät tänään rantaan syömään vihreää.