Talvisia kuvia

Meille ei kuulu oikeastaan mitään kummempia. Kiwa on nyt ollut melkein kaksi viikkoa lomilla. Ollaan oltu Emman kanssa tallilla talonvahteina. Kaikki aika on mennyt töitä tehdessä ja muuten hevosia hoitaessa. Kävin tuossa viime viikolla ostamassa Kiwalle kylmäyssuojat, kumpparit ja yhden satulahuovan. Kumpparit lähinnä sen takia, että hieroja suositteli niitä vaihteluksi gramaaneihin. Kylmäyssuojia en ole vielä kerennyt kokeilemaan, mutta toivottavasti ne helpottavat meidän arkea. Tuossa parissa viikossa pestiin Emman kanssa kaikki hevoset ja muutenki siivottiin tallia kevättä kohti.

Vikellysrintamalla näyttää edes vähän valoisammalta. Ja painotan sanaa vähän. Aloin nyt käymään taas vikellysryhmässä Devillä. Ryhmä koostuu lähinnä aloittelijoista, joten se ei vastaa ihan sitä mitä haluaisin. No Devillä pääsen joka tapauksessa treenaamaan. Maksoin jo vikellysksen B-luvatkin joten toivon, että pääsisin tällä kaudella edes kerran starttaamaan A-laukkaa. Toivossa on hyvä elää...

Tähän loppuun vielä muutama talvinen kuva Mendozasta, joita napsin viime viikolla.

Terveisijä hierojalta

Viime perjantaina oli siis viimeinkin tuo pitkään ja hartaasti odotettu Kiwan hieroja. Ensin Kiwa otettii infrapunalamppujen alle seisomaan jotta saataisiin lihakset kunnolla lämpimiksi. Ja kyllähän sieltä muutamia jumeja löytyikin. Oli kyllä tosi mielenkiintoista kuunnella ja katsella hierojaa työssään. Kiwa sai myös joihinkin kohtiin laserhoitoa. Kotiläksyksi saatiin porkkanajumppaa ja muutenkin kaikkea venyttelyä.
Tiistaina pääsinkin sitten ekaa kertaa ratsastamaan Kiwaa hierojan jälkeen. Ihan kuin olisi ihan eri hevosta ratsastanut. Eteenpäin pyrkiminen oli parantunut huomattavasti ja laukka pyöri paljon paremmin. Muutenkin Kiwa tuntui yhteistyöhaluisemmalta kuin aikaisemmin. Voin kyllä hyvillä mielin suositella Jokimaan hevoskuntoutusta ja hevoshieroja Sanna Keskitaloa!

Keskiviikkona taas sitten hiihtoratsastettiin. Tällä kertaa suksille laitettiinkin Emman poikaystävä Jani :D. Eihän siinä sen kummempia. Hauskaa oli niinkuin yleensäkin. Kuvat kertoo!

Lentävä poni :D

Maailman monin poni

Ihan ekana ajattelin kertoa teille vikellysaiheiset kuulumiset. Eli aluevalmennukset olivat tuossa reiluviikko takaperin. Kyseessä olivat Piiroisen liikuntakeskuksella järjestetyt pukkivaalmennukset ja olin tosi tyytyväinen.
Ensiksi katsottiin Annin kanssa vapaaohjelmia pukilla. Tehtiin erilaisia harjoituksia. Yhdessä harjoituksessa piti esimerkiksi tehdä koko vapaaohjelma silmät kiinni. Ensimmäinen tunti vierähtikin siinä. Seuraavan tunnin ohjelmasta vastasi Heta voimistelulla/jumpalla. Tää oli kyllä tosi tehokas! Tai en sitte tiiä oonko ihan järkyttävän huonossa kunnossa.

Sitten vähän toisenlaisiin tunnelmiin. Nimittäin päästiin viime viikolla kokeilemaan myös talven extremelajia - nimittäin hiihtoratsastusta. Meillä meinasi olla vähän vaikeuksia löytää sopivaa paikkaa tälle toiminnalle. Joka paikka kun tulvii lunta ja noilla minareilla ei ihan hirveessä hangessa hiihdellä. Loppujen lopuksi päätettiin mennä tuohon tallin kotitielle. Toi on niin superhauskaa!

Sitten päästiin kokeilemaan vikeltämistä Kiwalla. Oon niin ylpeä tosta tammasta. Se on totutettu pari vuotta sitten tuohon hommaan ja tosi hyvin muistuu mieleen. Lahestymiset menee hyvin ja selässä saa tehdä mitä vaan. Vielä kun saadaan tarpeeksi lihasta ja tasapainoa niin kohtahan tuolla tekee vapaaohjelmaa laukassakin :).

Me näytetään niin innostuneilta :D

"Propsit siitä meille"

Kiwatchan viime viikko meni lähinnä juoksutellessa. Oon ollut Kiwasta nyt tosi ylpeä, koska se on liikkunut tosi hyvin liinassa. Reagointikyky on parantunut huimasti tässä parissa kuukaudessa, eikä juoksuttaminen ole enää hirveää hapuilua. Vaikka Kiwatcha on aina kuunnellut hyvin juoksuttaessa on siitä silti aikasemmin puuttunut se helppous. Helppoudella tarkoitan sitä, että kun pyydän nostamaan laukan niin se laukka nousee sillä hetkellä eikä puolen kierroksen päästä. Propsit siitä siis meille molemmille!

Tällä viikolla ollaankin ratsasteltu enemmän. Tähän mennessä olen juoksuttanut ja ratsastanut kahdesti. Maanantaina menin kentällä ratsain. Se oli kyllä yhtä tuskaa. Tiedän kyllä, että odotin kovasti hankea jotta päästäisiin kunnolla hankitreenaamaan. Nyt kuitenkin päälimmäisenä mielessäni pyörii se että haluan AURATUN kentän. Kiwa vihaa siinä lumessa tarpomista... Enkä kyllä ihmettele sitä yhtään. En minäkään haluaisi juosta tunnin lenkkiä 30cm hangessa kaveri reppuselässä. Noh onneksi keskiviikkona meni sitten jo vähän paremmin. Kenttä on jo vähän päässyt tallaantumaan ja siinä on helpompi mennä. Vaikka aluksi tuntui siltä, että ei tästä taas tule yhtään mitään niin päästiin kyllä lopuksi hyvään yhteisymmärrykseen.

Loppuviikon liikutukset ovat vielä vähän auki. Luulen kuitenkin, että seuraavan kerran menen tallille vasta ensi viikon puolella. Huomenna olisi nimittäin vikellysken aluevalmennukset Piiroisella, ja sunnuntaina olen koko päivän töissä. Nuo aluevalmennukset tulevat kyllä ihan hyvään saumaan sillä parin viikonpäästä olisi kauden ensimmäiset kisat. Nämä ovat pukkikisat ja itselleni ihan ensimmäiset sellaiset. Vähän jännittää millaiset olosuhteet siellä odottaa: kuinka korkea pukki, millaiset kahvat, onko meillä trampoliinia jne. No sen näkee sitten. Teen myös ensimmäistä kertaa elämässäni A-tason suorituksen. Edessä olisi siis uudet perikset ja vapaaohjelman lisäksi myös tekninen ohjelma. Saa nähdä miten käy sillä treenejä ei ole ollut mitenkään liikaa.

Ei se spagukaan enää kaukaa hae :)

Kuulumisia

Kiwan joululomat ovat nyt takana päin ja on aika palailla normaaliin liikutusrytmiin. Joulun ja uudenvuodene alla saatiiin molemmat hieman lepäillä. Itse vietin uuttavuotta kaverini mökillä parhaassa seurassa. Eli vuosi vaihtui ihan hyvissä merkeissä. Sen viikon ratsastelut olivat vähän mitä olivat - kerkesinköhän käydä ehkä kerran...
Viime viikkokin otettiin vielä ihan rennosti. Ratsastin tuolloin kerran ilman satulaa ja kerran kävin juoksuttamassa. Loma oli tainnut tehdä meille molemmille ihan hyvää sillä olin sekä ratsastukseen että juoksutukseen erittäin tyytyväinen. Keskiviikkona ajatuksenani oli lähinnä kaydä kävelemässä ähieman ilman satulaa, mutta loppujen lopuksi päädyttiinkin kentälle tekemään hieman töitäkin. Menin pitkästä aikaa ilman gramaaneja ja Kiwa toimikin yllättävän hyvin, mikä osottautui iloiseksi yllätykseksi. Torstaina mentiinkin sitten liinan päässä. Kiwa on ollut juoksuttaessa aika laiska ja sitä on saanut jatkuvasti pyytää eteenpäin, jottei se rikkoisi laukasta raviin ja ravista käyntiin. Torstaina oli kuitenkin ihan eri ääni kellossa ja Kiwa innostui jopa pukittamaan juoksuttaessa. Pienen höyryilyn jälkeen palattiin takaisin maan pinnalle ja sen jälkeen Kiwa oli tosi reipas ja motivoituneen oloinen. Jes!

Pitäisi saada joku kaveri mukaan tallille, jotta saisin teille jotain parempia kuvia. Suunnitelmissa olisi, että kunhan jäät ovat tarpeeksi paksut niin lähdettääisiin järvelle hiihtoratsastamaan. Siitä tulee jännää!

Kurkistetaan vielä menneeseen

Oikeastaan koko alkuvuosi meni jonkinlaisessa sumussa. Nyt jälkeenpäin en edes oikein muista mitä tuolloin on tapahtunut. Siihenkin on kyllä syynsä. Tammikuusta maaliskuuhun hautauduin lähinnä koulukirjojen alle. Ja se jos joku tukahduttaa kaiken muun alleen.

Keväällä uurastus kuitenkin lopulta palkittiin. Valmistuin vihdoi kolmen raskaan ja työntäyteisen vuoden jälkeen ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Kyllä voin myöntää, että tuntui hyvältä saada se paperi käteen.

Onnellinen ylioppilas kiittää ja kuittaa

Kaiken koulu-uurastuksen jälkeen olikin aika vaihtaa vapaalle. Lentoliput kouraan ja lämpimän auringon alle - useaampaankin otteeseen. Kävin perinteisellä suomalaisella pakettimatkalla Kanarialla ja vapaammalla tee se itse - reissulla Espanjassa. Molemmilta reissuilta jäi paljon kuvia, monta ihanaa muistoa ja hyvä rusketus.

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin"

Kesällä tein töitä ja vikelsin. Treenasin välillä ahkerasti ja välillä vähän vähemmän ahkerasti. Mennyt kausi on ollut mulle yksi vaikeimmista tän harrastuksen kanssa. Mulla on ollut sellainen tunne, että oon joutunut raahaamaan itseni sen läpi. Motivaatiota ja treeni-intoa on syönyt oikeastaan ihan kaiken puuttuminen. Mulla ei ole oikeen valmentajaa, ei hevosta, ei sopivan tasoista treeni-kaveria, ei kokonaista joukkuetta... Ja lista vaan jatkuu. Olen treenaillut koko vuoden vähän vaihtuvilla hevosilla ja ohjannut ryhmiä siinä sivussa. Kuvioissa on ollut ainenkin kolme eri hevosta ja kaikki näistä jollain tapaa vaihtuvia. 

Devillä menin kauden ensimmäiset kilpailut kesäkuussa Takkulassa. Pisteiksi sain 4,826, ja sijoitukseni oli 8/9. Odotin jo ensimmäisistä kisoista 5,0 tulosta ja kvaaleja (pisterajat), jotta olisin päässyt valmistautumaan A-luokkiin. Kisat olivat siis jonkun asteinen pettymys.

(c) Eerika Siro

Seuraava tavoite olikin sitten Karjaalla syyskuussa. Tännekin asetin tavoitteeksi kvaalit. Treenailin kesäkuukauden lähinnä yksinäni Devillä ja muutamia kertoja Jiipillä. Meillä olikin Sontun (Devin omistaja) kanssa mukavaa, mutta edelleen olisin kaivannut valmentajan tukea. Starttasin kisat Jiipillä. Jiippi ei ole itselleni se tutuin hevonen, joten vaikka tavoitteenani oli kvaalit eivät odotukset olleet korkealla. Loppujen lopuksi olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen suorituksiini ja odotin pisteitä. Josko nyt? Loppujen lopuksi pisteeni olivat 4,821 ,joten lähelle mentiin jälleen. Niin lähellä mutta niin kaukana... 

(c) Eveliina Väkeväinen

Kauden viimeiset kisat käytiin Oulussa. Nämä olivat muuten ensimmäiset vikellyksen SM-kisat yli kymmeneen vuoteen! 

Matka oli pitkä, mutta mukava seura piristää. Näissä kisoissa sain lainahevosekseni TRS-vikeltäjien Al Caponen eli tutummin Kaapon. Kaapoa kävin kerran koittamassa ja tykkäsin kyllä jo silloinkin tästä hevosesta. 

Itse kisoissa peristen jälkeen odotukseni olivat jälleen pohjamudissa. Tein muutaman ison virheen ja silloin ajattelin, että tässä tämä nyt oli: Olin asettanut kaudelleni vain yhden tavoitteen ja nyt se jää saavuttamatta. Vapaaohjelmani meni ihan ok, mutta epäilin silti. Palkintojen jako osoittautui kuitenkin yllätykseksi. Sijoituin toiseksi ja kvaalasin pistein 5,143.

(c) Liia Ahola

Lokakuun jälkeen siirryttiinkin vikellyksessä talvikaudelle, jolloin hevostreenejä ja pukkitreenejä on joka toinen viikko.  Ensikausi tulee mitä luultavimmin olemaan myös rankka. Hevostilanne on edelleen epävakaa ja itselleni sopivia ryhmiä ei oiken ole. Melkein kaikki Lahden ryhmät ovat viikonloppuisin jolloin teen paljon töitä. Pääsen siis maksimissaan yhtiin treeneihin viikonlopussa. Ja kun treenejä tosiaan on vain joka toinen viikko käyvät päivät vähiin. Kauden ensimmäiset kisat ovat pukkikisat joihin yritän valmistautua itsenäisesti. Ensi kausi tuo muutenkin paljon haasteita sillä kun viimeinkin sain tarvittavat pisteet A-luokkiin nousee myös vaikeus taso. Treenien, valmentajan ja hevosen puuttuminen eivät myöskään auta asiaa. Toivoisin tähän tilanteeseen jonkun selkeytyksen, koska tunnen olevan umpikujassa. Noh nyt kaikki hevosemme ovat tammikuun talvitauolla. Ehkä saan ajatukseni selviämään tämän tauon aikana...

Lokakuussa aloin myös treenailemaan Kiwatchan kanssa. Ratsastus on ollut koko vuoden säännöllisen epäsäännöllistä, koska Kiwa sai varsan ja oma elämäni on ollut sanalla sanoen hektistä. Edellisessä postauksessa kerroinkin jo mitä Kiwatcha-projektille kuuluu, joten en ala sitä tässä uudestaan kertaamaan.

Kaikista näistä ongelmista huolimatta vuosi 2014 on ollut yksi parhaista. Vaikka vaikeuksiakin on ollut olen saanut tehdä paljon sellaisia asioita mitä rakastan. Pieniä hetkiä ystävien, perheen ja eläinten kanssa, joista en voi olla kuin onnellinen. Hyvää ja onnellista Uuttavuotta teillekin rakkaat lukijat! Palaillaan vuoden vaihteen jälkeen :)

Uusi alku

Otsikko jo kuvaa aika hyvin tätä tilannetta. Blogin puolella on jo pitkään ollut tosi hiljaista. Anteeksi siitä. Nyt yritän kuitenkin pikku hiljaa aloittaa bloggailua. Mulla on viimein ehkä jotain kirjoitettavaakin. Postauksia en vieläkään lupaa joka päivä. No niin here we go again!

Elikkäs missä nyt mennään? Aloitin tossa pari kuukautta takaperin ratsastamaan Kiwatchaa taas aktiivisemmin. Lähtötilanne oli siis seuraava: heposen lihaskunto oli aika pohja lukemissa ja kulkeminen jokseenkin jäykkää. Nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että gramaaneilla Kiwa kulkee jo suurimman osan ajasta aika pehmeästi. Olen kuitenkin päättänyt, että menen gramaaneilla niin kauan kunnes Kiwalla on tarpeeksi lihasta kantaakseen itsensä myös ilman. En halua suuria takapakkeja. Tavoitteena on ensi kesään mennessä lähinnä kohentaa Kiwan tasapainoa ja lihaskuntoa. Talveksi toivon hyviä hankia jotta päästään kunnolla treenaamaan hankeen! Tällä hetkellä ratsastan noin 2-3 krt viikossa ja muutaman kerran juoksutan. Olen kokenut juoksutuksen olevan hyvä lisä Kiwatchan liikutukseen. Se tuo monipuolisuutta Kiwan liikuntaan enkä halua vain ratsastaa joka päivä. Pysyy mieli virkeämpänä eikä kyllästy.

Meidän joulu meni hyvissä tunnelmissa. Kiwa sai joululahjaksi ämpärin melassia, uuden huovan ja satulavyön. Taisi olla Kiwan ensimmäinen kerta kun sai melassivettä. Hyvin näytti maistuvan :). Käytiin Emman kanssa joulumaastossa. Itse menin Mendozalla tällä kertaa koska Emma ei ole mennyt sillä muutamaan vuoteen. Kyllä Suomen luonto osaa olla kaunis kun on lunta!

Nyt vaan innolla treenailemaan! Kenttäkin on nyt hyvässä kunnossa kun on tullut paljon lunta :)