Temppuilua

Lauantaina Kakaran kanssa harjoteltiin vähän "näyttely"-juttuja. Eli opeteltiin seisomaan paikallaan ja juoksemaan nätisti narun päässä. Tosi hienosti poika oppikin heti seisomaan nätisti ja poseerauskin tuli ihan luonnostaan. Jospa tänä kesänä päästäisiin johonkin näyttelyhin, mutta sen näkee sitten että tuleeko sopivia edes vastaan. Tosin kaikessa järjestelemisessäkin voisi olla vähän hankalaa kun noita näyttelyitä on aika vähän ja kyytikin hakusessa. No kyllä tosta joka tapauksessa hieno tulee vaikkei mitään virallisia arvioita saataisikaan.

Eilen Metulla ja Kiwalla oli vähän sellanen temppuilupäivä. Ensin harjailtiin ja letiteltiin niitä ties kuin pitkään. Oli kiva vaan puuhastella tollei rennosti heppojen kanssa. Kohta pitää kuitenkin lähteä opiskelemaan ja rennot heppakesät alkaa käydä vähiin. Tästä pitää nyt ottaa kaikki irti.
Kentällä ratsasteltiin noin puoli tuntia ja vähän käveltiin ja ravailtiin. Mendozasta oikein huomasi kuinka se nautti työnteosta pitkästä aikaa. Mitään rankkaa sillä ei voi tehdä mutta pienikin lihasten kehittäminen ja vetreyttäminen on tosi hyvä juttu! Lopuksi vähän temppuiltiin ja harjoiteltiin espanjalaista-käyntiä sekä selästä että maasta. Metu tajuaa tosi hienosti nostaa etujalat aina käskystä ja kun saadaan vielä takajalatkin mukaan niin ja yhdistettyä pohjeapuihin ilman raippaa niin voilá espanjalainen-käynti on valmis. Emma ja kivakin harjoittelivat jalan nostamista käskystä. Kiwa tajusi tempun heti kun Emma oli löytänyt vain oikean napin mistä painaa. Metuhan oppi käskyn niin, että naputan raipalla sitä jalkaan ja se nostaa sen. Kiwalla tämä ei kuitenkaan toiminut, mutta sillä taikanappi löytyi ryntäistä.

♥

Makoilebet poniinit. Kattokaa tota Kiwan vauvamahaa!

Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon

Nyt on sitten reissu heitetty. Suunnattiin viime keskiviikkona Emman ja mun vanhempien kanssa  Puerto Ricon auringon alle. Ja nää tytsythän otti siitä auringosta kaiken ilon irti. Aurinkoa tuli otettua sekä rannalla että altaalla pari tuntia päivässä.
Käytiin myös vähän isommassa Atlanticon ostoskeskuksessa josta lähti mukaan ties mitä vaatetta. Vannoutuneina kuvaajina käytiin tietytysti kuvaamassa auringonlaskussa ja mitä muuta vikeltäjä ja tanssija tekiskään kun seisoisivat käsillään ja heittäisivät kärrynpyörää.
Vaikka matkaa vähän varjostikin Emman nuha niin matka meni tosi hyvin. Ruskeita ollaan ja tuliasina itsellemme Suomeen kulkeutui muun muassa aidot Ray Banit ja Virve Rostin nimmari!
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Jotain jännää ja uutta, jotain tuttua ja suurta

Tänään oli luvassa ohjasajoa. Luultiin ettei Ulwaa ole koskaan ohjasajettu. Sitten kuitenkin selvisi että sitäkin oltiin kokeiltu viime kesänä kun poitsu oli kesälaitumilla toisella tallilla.

Ekaa kertaa tällä viikolla meitä odotteli jopa aika puhdas poni. Ei mutapanssaria, jes! Harjailun jälkeen alkoikin kunnon projekti kun kaikista ajovehkeistä piti etsiä Kakaralle sopivat. Loppujen lopuksi toin satlarista remmejä yksi kerrallaan ja niistä koottiin meille kamat. Ensi kerraksi meille onkin sitten sopivat :). 

Aluksi yritettiin mennä niin, että Emma olisi taluttanut toiselta puolelta. Todettiin kuitenkin, että homma toimii paremmin kokonaan ilman taluttajaa, koska Kakara meinasi koko ajan tunkea Emmaa kohti eikä keskittynyt ajajaan ollenkaan. Ilman taluttajaa sujuikin sitten hienosti. Muutaman kerran yritti kääntyä kohti, mutta ei sen kummempia. Mentiin käyntiä ja vähän raviakin. 

Emman poikaystävä Jani toimi tänään meidän hovikuvaajana :D.

Kun oltiin saatu Uluwatu tarhaan mentiin vähän kävelemään Kiwalla ja Metulla kentälle. Itse menin Metulla. Olipas mukavaa päästä pitkästä aikaa hevosen selkään. Ei me oikeastaan mitään edes tehty: kuhan löllittiin vaan. Makailtiin siellä heppojen peppujen päällä ja naureskeltiin että tähäkö tää meijän ratsastus on tullut. Ei kovin rankkaa :D. Yritettiin ottaa jos jonkin moista kaverikuvaa, mutta loppujen lopuks tää oli kyllä kaikista paras ja osuvin tähän hetkeen!

Ylihuomenna nää tyttelit starttaa viikoksi kohti Kanarian aurinkoa joten seuraavaa postausta tulee vasta sen jälkeen. Adios Amigos!

Projekti nimeltä Uluwatu

Tänään kävin yksin juoksuttamassa Ulwan. Tarhassa mua odotti kuivuneeseen kuraan sonnustautunut poitsu. No eikun harja käteen ja puunaamaan. Olin tosi iloinen kun sain harjailla ja laitella sitä ihan rauhassa, eikä toinen hötkyillyt yhtään. Sillä on kyllä kärsivällisyys kehittynyt. Enää ei tarvitse pyöriä ja hyöriä vaikka ihan koko ajan ei tapahtuisikaan jotain. Sain myös yksin letkutettua Kakaran vaikkei kukaan pitänyt kiinni vaan oli vain tolpassa suht pitkällä narulla. Se oppii kyllä tosi nopeasti, hieno poika!
Juoksutuksessa mentiin noin puoli tuntia. Ensin mentiin vasempaan, koska ajattelin että on ehkä kivempi aloitttaa "parempaan" suuntaan. Hyvin meni seki vaikka meinasi jossain välissä vähän kiukutella, kun olisi pitänyt ottaa käyntiin niin pysähtyi ja kääntyi kohti. Sekin meni kuitenkin ohi kun muutaman kerran muistutin, että nyt mennään tähän suuntaan ja kävellään.
Sitten vaihdettiin oikeaan. Tähän suuntaan ei sitten enää kiukuteltukaan. Laukkakin tähän suuntaan meni paljon paremmin kuin viime kerralla. Ulwa ei painanut yhtä paljon ulospäin ja laukka pysyi paremmin. Ei otettu kuin lyhyt pätkä ja kaikille jäi hyvä mieli :).  Sitten otettiin vielä vähän ravia ja loppukäynnit. Huomenna mennään Emman kanssa ohjasajamaan poitsu. I´m so excited!
Ps. Käytiin tänään kokeilemassa toisen kerran Bamsse-heppaa vikellykseen :). Ihan kivasti meni vaikka uudet jutut onki välillä vähän jänniä.

Pienen pieni pomppuponi - PALJON kuvia ja video

Tänään meijän pieni Kakara pääs pomppuponin hommiin. Aluks rakennettiin rakkaudella maailman hienoin hypytyskuja, johon tuli tolppia, puomeja, "sokeripaloja", liinoja... Luovuus on tässäkin kaiken a ja o.
Ensin Minda-mummo kävi virkistäytymässä kentällä ja muistelemassa miltä hyppääminen tuntuu (=hyppäsi kaksi kertaa sarjan :D). On niin hauska nähdä ku vanhan ponin katse syttyy ja se on ihan innoissaan!

Uluwatu sai jalkoihinsa varmaan ensimmäistä kerta ikinä suojat ja butsit. Odotettiin suurinpiirtein lentävää ponia niiden takia, mutta eipä tuo noista välittänyt. No suitset päähän ja kentälle. Ensin esteisiin tutustuttiin taluttaen, jonka jälkeen laskettiin Kakara irti.
Olihan tuo alussa vähän hapuilevaa, mutta kun päästiin vauhtiin ja esteisiin tuli edes hiukan enemmän korkeutta niin johan rupes onnistumaan. Lopulta varsa meni molempiin suuntiin kivasti ja hyppeli muutamankin kerran oma-aloitteisesti. Hieno puppeli!

Väänsin tota videota koko illan sydän verellä. Laatu on kuraa ja efektejä 0. Tää kone siis lagaa niin paljon etten nää mitään kun teen tota vidota koska tää vaan koko ajan lataa eikä näy mitään. Saatikka sitten että pystyisin lisäämään yhtään efektiä mihinkään... Mur. Ja sitten kun olin tämän kaiken tappelun jälkeen saanut videon tallennettua se on pikselimössöä. No siinä tuo nyt kuitenkin on.