When will I see you again?

Perhosia mahanpohjassa... Maanantaina ajattelin, että huomenna olisi se päivä jota olin jo monta kuukautta odottanut. Tuntisin vihdoin tutun tuoksun ja saisin jälleen pussata niin paljon rakastamani hevosen turpaa. Vihdoin tulisi se päivä kun saisin halata Onnia ja ajatella, että kaikki vois olla taas kuten ennen.

                                         Halaan ilmaa... Kuvittelen, että halaat takasin.  

                                         Jos nyt mua kuulet niin otan avaimen salaa

                                     Laitan sen lukkoon sisään ja muistojen kirjan avaan

                                        Sitä halaan luen sana sanast, kannest kanteen

   I still like you..

   I still remember you...

   I still miss you...

   I still cry because of you

   I still love you ♥

                                                                  1. Love
                                                                     Listen
                                                                  7. Forgive
                                                                  8. Hold still
                                                                 11. Remember
                                                                 15. Let it go
                                                                 18. Talk to someone
                                                                     Laught
                                                                 21. Accept
                                                                 36. Don´t be scared
                                                                 45. Touch
                                                                     Breath
                                                                     Release the fear
                                                                     Have faith
                                                                     Surrender
                                                                86. Open up
                                                                99. Say goodbye

                                                        To me there is only you...

Kaipaan niitä hetkii.. Niitä hetkii ku sain vaa kävellä tarhaan ja halata sua. Kaipaan sitä et sain kattoo sua silmiin ja ajatella et oot aina siinä. Kaipaan sitä et sain sanoo kaikille ylpeenä: Mä oon Onnin hoitaja! Kaipaan sun tuoksuu ja liidokkaita askeleita. Ikävöin sitä ku saatoin vaa harjailla sua tuntikausia. Mut kaikkein eniten kaipaan SUA!


Aamulla suunnattiin Eevan kanssa puolentoista tunnin ajomatkalle kohti Loppea. Viihdoin saavuttiin pienen kotitallin pihaan. Näin kentän ja pienen tarhan jossa asusti muutama hevonen. Ja siellä se Onnikin seisoi. Olisi tehnyt mieli pinkaista juoksuksi. Pääsin tarhaan ja annoin sen haistella kättäni. Ensin Onska näytti vähän epäilevältä, mutta päästi sitten kuitenkin mut halaamaan sitä jonka jälkeen kukaan muu heppa ei sitten mun lähelle päässytkään kun Onni päätti häätää ne aina pois kun yrittivät lähelle.
Pyysin saada lupaa vähän harjata Onnia. Talutin sen ulos ja harjauspaikalle. Sitten omistaja kysyikin, että haluaisinko ratsastamaan? Ja totta kai mä halusin. Menin siis ilman satulaa kentälle. Siinä kävelin, ravailin ja laukkailin niin kuin olisin tehnyt aina ennenkin. Onnilla riitti virtaa :). Sain hypätä pari estettäkin. Ja onnihan perinteisesti veti niistä about 10 kertaa ohi. Ja vielä kruununa kaikelle päätin sitten lentääkki sieltä. Ei onneksi sattunu. Mun ratsastuksen jälkeen oli taas aika sanoa mä rakastan sua, nähdään pian... Halasin Onnin tupaa ja annoin sille muutaman pusun. Kyllä siin taas pakosti vierähti muutama kyynelkin poskelle... Omistajan lapset meni vielä pellolle ratsastamaan ja nähtiin autosta kuinka ne laukkas pitkällä heinäpellolla ilman satulaa. Se oli kuin jostain unesta. Ja se uni ois voinu olla mun.

Tiistai illalla Eerikaki tuli tonne mun kaveriks, kun Eeva ja Ipe lähti Viroon. Illalla oli luvassa leffaa ja herkkuja. Keskiviikkona olitiin aamupäivästä muutama tunti töissä. Illalla vikellettiin Metulla ja mentiin kotaan grillaamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Se kota kyllä savutti sen verran, että nyt kaikki vaatteet haisee ihan savulta. Eeva ja Ipe tuli kotiin vasta to aamulla.

Torstaina mulla alko työt 11:sta ja Eerika lähti siitä sitte kanssa kotiin ajelemaan. Töitten  jälkeen menin vielä tallille takas ratsastamaan Metulla. Metu meni tosi hyvin ja olin tyytyväinen. Oli heti alkutunnista tosi kevyt kädelle ja reagoi apuihin halukkaasti ja tarkasti. Laukat meni myös molempiin suuntiin hyvin. Tosin oikea laukka ei ollut ihan niin hyvä kuin viimeksi, mutta ihan hyvä kuitenkin. Ratsastus meni niin myöhäseks, että jäinkin Eevalle yöksi.

Perjantaina ruokin 9:n aikaan hepat, jonka jälkeen menin heti ratsastamaan. Käynnissä ja ravissa Metu oli ihan ok, mutta tiesin jo siinä, ettei laukka tulis menemän yhtä hyvin kuin eilen. Ja niin eihän se sitte mennytkään. Vasen vielä ihan ok ja tempo ja tahtikin pysyivät kurissa. Mutta se oikea... Metukalle iski joku ihmeen ruutitynnyri-vaihde päälle ja en meinannut millään saada laukkaa kuriin ja Metua edes jonkinlaiseen "muotoon". No siinä sitten taas laukattiin ja laukattiin ja laukattiin kunnes Metu vähän rauhottui ja päästi edes jonkin verran irti ohjasta. Kun olin taas hetken tyytyväinen niin laskin raviin. Hetken työskentelin vielä ravissa, minkä jälkeen otin loppuverkat. Äitikin tuli vielä katsomaan varsaa.
Illalla pyöräiltiin äitin kanssa Tanjalle, koska sinnekin oli syntynyt torstai aamulla suokkitammavarsa.

Tästä tulikin nyt tooooosi pitkä tarina, mut toivottavasti jaksatte ees jotain lukea ;).

Vihdoin jotain treenausta...

Ennen vikellystä olin moikkaamassa varsaa, Emmaa ja Eevaa. Siitä vähän kuvia.

Herkkä pusuhetki © Emma Peltonen

Meillä ei siis oo sen takia ollu pitkään aikaan kunnon vikellystreenejä, koska valmentajamme Liia on ollut nyt yli 2 viikkoa kuumeessa. Viime viikolla treenejä ei ollu ollenkaan. Tänään mentiin itsenäisesti. Tehtiin B-laukan perusliikkeitä sekä käynnissä että laukassa. Tosin en ehtinyt oikeen laukassa menemään kun aika loppui kesken... Käynnissä meni ihan hyvin, mutta aristin tehä vähän jalanheittoja kun pelkään ton mun napakorun puolesta. Ravissa tehtiin vaan selkäänhypyt. Käynnissä tein vielä oman ohjelman joka meni ihan ok, tosin niskaseisonta ei oikeen sujunu. Kuviakin tulee ehkä joskus kun Veeran serkku oli kuvaamassa.

Ja viimesenä, muttei vähäisismpänä: Pääsen huomen KATTOO ONSKAA!!! <3

Pieni enkeli on nyt mahan tällä puolella :)

Jeee, Kiwa varsoi komean orivarsan tiistai iltana :). Söpöliinillä on läsi ja joka jalassa sukka. Tiistaina siis tuli kiire tallille ku Eeva soitti kasilta saman tien sen jälkee ku vauva oli syntyny. Näin siis sen noin tunnin ikäisenä kun ajelin skootterilla tallille ja pakkailin äkkiä ennen lähtöä. Jätettiin lopulta vauva ja emä tutustumaan toisiinsa ja siirryttiin ylös katsomaan kamerasta, että varsa pääsee nisälle. Aluksi Kiwa vähän aristi nisiä kun ne oli täynnä maitoa, eikä antanut kunnolla imeä. Lopulta varsa kuitenkin pääsi tissille :). Illalla käytiin vielä Eevan kanssa tallivintillä kattelemassa Kiwaa ja varsaa ja varmistamassa, että vauva varmasti imee.

Keskiviikkona Eevalla oli vapaapäivä (lukuunottamatta muutamaa palaveria) ja päästiin nauttimaan ja ihastelemaan vauvaa. Päästettiin kaksikko ekaa kertaa ulkoilemaankin. Ja siitähän Mendoza-eno riemastui. On se varsa vaan niin söpö ja hellyyttävä, että oon ihan rakastunu siihen <3. Illalla menin ratsastamaa Metulla , mut nyt halusin mennä sillee rennosti ja menin ilman satulaa. Olipas helppoa vaa harjata, vetää suitset päähän ja lähtee kentälle. Musta oli jotenki tosi ihana mennä ilman satulaa. Metun selässä oli niin lämmin istua pelkissä farkkusortseissa ja t-paidassa ja vaa nauttia siit hepasta ja sen kivoista askelista. Metu meni muutenki ihan hyvin ja otettiin laukannostoja taas peruutuksesta. Loppukäynnit menin rantaan moikkaamaan Eeva ja Ipeä.

Tänään aamulla mulla oli töitä, mutta olin jo 12 aikaa takas tallilla. Pesin mun harjapoksin ja harjat, ne kun nyt varmaan periytyy Onnilta vauvalle. Sitten vaan rapsuttelin varsaa karsinassa ja tein tuttavuutta sen kanssa. On kyllä tosi rohkea ja reipas oripoika.

Sitten oli vuorossa Metukka. Nyt menin ihan kunnolla varusteilla. Aloitin oikeaan kierrokseen. Vähän aikaa sain irrotella Metua ennen kuin olin tyytyväinen. En tehnyt mitään ihmeellistä, tärkeintä että hevonen kulki rennosti ja oikeinpäin. Sitten siirryin raviin. Olin jo heti alussa aika tyytyväinen Metuun, koska se ei roikkunut ohjissa yhtään ja oli tosi mukavan tuntuinen. Nyt kun Metu oli näin hyvä niin yritin keskittyä mahdollisimman pehmeään käteen, omaan istuntaan ja ratsastamaan mahdollisimman paljon vain pohkeella. Jossain vaiheessa Eeva oli ilmestynyt kattomaan ketän laidalle enkä ollut huomannut yhtään. Pikkasen säikähin :D. Eeva sano, että oli katellu jo ylhäältä et Metu näyttää hyvältä. Ainoo huomautus oli se, että mulla oli väärä kevennys. En oo taas muistanu keskittyy tollassii ku oon yksiksee menny mutta kylhän se pitäis. Laukan alotin vasempaan. Oli tosi kivan tuntunen ja pääsin ottamaan Mendozaa sieltä vähän ryhdikkäämmäksi ja niskaa ylöspäin. Oikeaan kierrokseenkin Metu oli tosi hyvä. Vielä kun Eeva muistutti ottamaan ohjaa lyhyemmäksi sain Metun tosi hyvin kokoon. Olin kyl tosi tyytyväinen poikaan :). Vauva ja Kiwakin pääsi isoon tarhaan kun Metu ja Minda ei ollu siellä.

Haastetta kerrakseen!

Haasteen säännöt:

Vastaa haastajan esittämään 11 kysymykseen ja haasta seuraavat 6 blogia, joille keksit uudet kysymykset.

(Ja minähän sain tämän Wayward -blogin kirjoittajalta. Kiitoksia vaan :D

Kysymykset seuraaville:

1. Milloin aloitit ratsastuksen ja miksi?

2. Harrastatko jotain muuta? Ketro siitä lyhyesti

3. Paras kirja, jonka olet lukenut?

4. Lemmikit ja kuvat niistä?

5.Paras ottamasi valokuva?
6. Mikä saa sinut vihaiseksi?
7. Oletko hyvä koulussa?
8. Miksi bloggaajaksi?
9. Paras muistosi?
10. Suunnitelmat kesälle 2012?
11. Koetko olevasi materialisti?

Haastetut:
1.Annika ja Krone
2.Life is learning
3.Life's too short to blend in
4.Mallu ja hepat
5.Veera ja Heta
6.Tiia ja ponit

Vastaukset itselleni osoitettuihin kysymyksiin:

1.Miksi juuri hevoset?
Nooh tähän on vähän vaikea vastata, koska mitään selkeää syytä ei oikein ole. Pienempänä kokeilin useita harrastuksia, joista mikään ei oikein iskenyt. Kun pyysin äitiltä, että saisin lähteä koittamaan ratsastusta äiti ajatteli vain, että antaa tytön kokeilla ja, että tämä on varmaan taas vain yksi harrastuskokeilu muiden joukossa. Tämä harrastus kuitenkin jäi ja hevosista tuli osa viikottaista rutiiniani ja yksi tärkeimmistä elemänosaalueistani. Muutaman vuoden ratsastettuani mukaan kuvioihin tuli myös vikellys.

2.Millaisia blogeja luet mieluiten?
Mulla ei ole blogeissa oikeastaan minkäänlaisia "kriteerejä". Luen itseäni kiinnostavia blogeja. Niissä on siis lähes aina hevosia ja usein ne ovat myös ystävieni, muuten tunnettujen tai puolituttujen blogeja. Pidän blogeista jossa on paljon kuvia, selkeä ulkoasu ja mielenkiintoisia tapahtumia.

3.Haaveammattisi?
Tämä onkin suuri kysymysmerkki. En ole oikeen koskaan löytänyt sellaista "tämä se nyt on"- tunnetta ammateista, vaikka niitä olen yrittänytkin miettiä. Tämä onkin yksi syy siihen, että olen lukiossa.

4.Millaiseksi ihmiseksi kuvailisit itsesi?
Varmaankin sosiaaliseksi ja iloiseksi. Olen myös aika herkkä ja kaipaan hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Minulla on myös itselläni kova hinku miellyttää kaikkia muita, mikä ei aina ole ihan hyväkään...

5. Oletko koskaan kyllästynyt hevosharrastukseen? Miksi/miksi et?
En ole. Harrastukseni on aina ollut minulle kaikki kaikessa enkä ole harkinnut sen lopettamista, vaikka en koekkaan olevani hirveän hyvä ratsastuksessa ja vikellyksessä. Hevosten muuhun käsittelemiseen varmuutta on tullut vuosien myötä.

6.Mitä tekisit jos et harrastaisi hevosia?
En oikeastaan tiedä. Varmaan keskittyisin vielä enemmän kouluun, lukisin kirjoja ja saattaisin harrastaa jotain vähän "poikamaisempaa" urheilulajia. Aikaisemmin olen harrastanut esimerkiksi koripalloa.

7.Koetko olevasi hemmoteltu?
Joissain asioissa kyllä toisissa en. Olen etuoikeutettu harrastamaan näinkin kalliita harrastuksia jne. Toisaalta teen kyllä töitäkin haluamieni asioiden eteen. Jos haluan esimerkiksi jonkun kalliin puhelimen tms. saan maksaa sen joko osittain tai kokonaan itse. Ja koska vanhempani ovat eronneet niin jos joku ostaa minulle jotain tuollaisia niin se on kyllä äiti, iskältä on turha kysyäkkään...

8. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Ihan nää perusjutut; harrastukset, ystävät ja perhe. Mulle kuitenkin erityisen tärkeitä on toisten ihmisten pienet eleet ja sellaset "mä oon aatellu sua"-tyyliset jutut. Yritän myös itsekin aina keksiä jtn kivoja pieniä yllätyksiä ystävilleni jotta heille tulisi hyvä fiilis. Tulen siitä itsekin onnelliseksi ja iloiseksi :).

9- Paras kuva hevosystävästäsi?
Mitään parasta kuvaa on vaikea valita, koska en oo hirveen hyvä valokuvaamaan, mutta tässä on nyt tälläi kuva Emmasta ja Erkistä josta tykkään. Erkki oli siis meijän entinen vikellysheppa ja sen voi laskea niihin tärkeisiin heppaystäviin Onnin, Kiwan, Metun ja muitten tärkeiden kanssa.

10.Mikä on tärkein oppimasi asia?
Aina pitää yrittää eteenpäin, eikä saa luouttaa!

11.Pidätkö kissoista?
Juu kyllä pidän :). Meillä on kaksi omaakin kattia tossa.

Toinen meijän karvakeristä :).

Varsaa odotellessa ♥

Torstaina olin käymässä nopsasti Tanjalla ajan kuluks. Vikellys- Tiiakin oli siellä töissä ja, koska Tiian kyyti tuli vasta kuudelta ja Tiia oli saanut hommat tehtyä niin lähettiin meille. Siinä tulikin sitte idea, että Tiia voi  jäädä meille yöks ja niin tehtiin. Illalla käytiin Mäkissä ja nukuttiin pihamökissä. Kuvia Tiksrusta ja Essistä. Tikru laukkailee nyt taivaslaitumilla jalkavaivojen vuoksi :´( ♥.

Perjantai aamulla kateltiin vielä Twilightejä, koska Tiiaa piti sivistää vähän :D. Eli nyt Tiialla Twilight ja New Moon blakkarissa. Kahen aikaan heitin Tiian tallille.
Kolmelta olikin siis töitä, joidenka jälkeen matkasin Eevalle varsavahtiin. Työt siis loppui vasta kasin aikaan, joten illalla ei sitten tehtykään enää mitään ihmeellistä. Heppojen ruokinta ja Kiwa sisälle ja eikun kattelemaan videokameraa. Herätys 0.00, herätys 1.00, herätys 2.00, herätys 3.00, sitten saikin jo käydä kunnolla nukkumaan, kun mitään ei ollu tapahtunut.

Lauantaina töitä olikin vasta illan suussa, joten aamulla oli aika ratsastaa. Hain Metun tarhasta, harjasin ja laitoin kuntoon. Käynnissä Metu tuntui aika hyvältä ja tehtiin perus ympyrä juttuja ja muuta sellasta tavallista, myös vähän väistöjä. Tehtiin aika pitkät käyntityöskentelyt ja sitten raviin. Ja joo, Metukalla olikin sitte aika paljon energiaa. Sain Metun kulkemaan kivasti oikeinpäin, mutta vauhtia oli vaikka muille jakaa. Tein taas tän  saman jutun, että ku vauhti kiihtyi liikaa niis sitten otettiin seis ja irrotus. Vasta kun irti niin matka jatkui mahd pehmeellä kädellä, ettei se hyvä tuntuma häviäisi. Kun Metuu alkoi ajoitellen tuntumaan hyvältä ja rauhalliselta nostin oikean laukan. Alussa vauhtia oli taas liikaa, mutta päätin, että nyt en luovuta. Jatkoin laukkaa niin kauan, että Metu rauhoittu ja alkoin kulkemaan pyöreämpänä. Kun saatiin laukan tempo kuriin ja Metu ei enää painanut ohjalle niin aloin olemaan tyytyväinen. Vähän aikaa jatkettiin näin kunnes otin lopulta raviin.. Vähän aikaa piti jälleen ravissa irrotella ennen kuin suostuin vasenta laukkaa nostamaan. Päätinkin koittaa onnistuisko se suoraan peruutuksesta takaosa aktivoimisekseksi. Se onnistu itseasiassa ihan hyvin, laukka nousi suoraan ja tempo pysyi ihan hyvänä. Metu oli tähän kierrokseen ihan ok, mutta koska tää on ollu yleensä pojan parempi kierros niin olisin toivonut niskaa vähän ylemmäs. Mutta ihan ok kuitenkin. Loppuraveissa vielä vähän irrottelua ja loppukäynnit rantaan. Illan suussa olikin sit työt, joista tulin noin puol yhentoista aikaan Eevalle. Ja sitten varsavahtiin.

Sunnuntaina ei ollutkaan sit mitään sen kummempaa ku töitä.