When will I see you again?

Perhosia mahanpohjassa... Maanantaina ajattelin, että huomenna olisi se päivä jota olin jo monta kuukautta odottanut. Tuntisin vihdoin tutun tuoksun ja saisin jälleen pussata niin paljon rakastamani hevosen turpaa. Vihdoin tulisi se päivä kun saisin halata Onnia ja ajatella, että kaikki vois olla taas kuten ennen.

                                         Halaan ilmaa... Kuvittelen, että halaat takasin.  

                                         Jos nyt mua kuulet niin otan avaimen salaa

                                     Laitan sen lukkoon sisään ja muistojen kirjan avaan

                                        Sitä halaan luen sana sanast, kannest kanteen

   I still like you..

   I still remember you...

   I still miss you...

   I still cry because of you

   I still love you ♥

                                                                  1. Love
                                                                     Listen
                                                                  7. Forgive
                                                                  8. Hold still
                                                                 11. Remember
                                                                 15. Let it go
                                                                 18. Talk to someone
                                                                     Laught
                                                                 21. Accept
                                                                 36. Don´t be scared
                                                                 45. Touch
                                                                     Breath
                                                                     Release the fear
                                                                     Have faith
                                                                     Surrender
                                                                86. Open up
                                                                99. Say goodbye

                                                        To me there is only you...

Kaipaan niitä hetkii.. Niitä hetkii ku sain vaa kävellä tarhaan ja halata sua. Kaipaan sitä et sain kattoo sua silmiin ja ajatella et oot aina siinä. Kaipaan sitä et sain sanoo kaikille ylpeenä: Mä oon Onnin hoitaja! Kaipaan sun tuoksuu ja liidokkaita askeleita. Ikävöin sitä ku saatoin vaa harjailla sua tuntikausia. Mut kaikkein eniten kaipaan SUA!


Aamulla suunnattiin Eevan kanssa puolentoista tunnin ajomatkalle kohti Loppea. Viihdoin saavuttiin pienen kotitallin pihaan. Näin kentän ja pienen tarhan jossa asusti muutama hevonen. Ja siellä se Onnikin seisoi. Olisi tehnyt mieli pinkaista juoksuksi. Pääsin tarhaan ja annoin sen haistella kättäni. Ensin Onska näytti vähän epäilevältä, mutta päästi sitten kuitenkin mut halaamaan sitä jonka jälkeen kukaan muu heppa ei sitten mun lähelle päässytkään kun Onni päätti häätää ne aina pois kun yrittivät lähelle.
Pyysin saada lupaa vähän harjata Onnia. Talutin sen ulos ja harjauspaikalle. Sitten omistaja kysyikin, että haluaisinko ratsastamaan? Ja totta kai mä halusin. Menin siis ilman satulaa kentälle. Siinä kävelin, ravailin ja laukkailin niin kuin olisin tehnyt aina ennenkin. Onnilla riitti virtaa :). Sain hypätä pari estettäkin. Ja onnihan perinteisesti veti niistä about 10 kertaa ohi. Ja vielä kruununa kaikelle päätin sitten lentääkki sieltä. Ei onneksi sattunu. Mun ratsastuksen jälkeen oli taas aika sanoa mä rakastan sua, nähdään pian... Halasin Onnin tupaa ja annoin sille muutaman pusun. Kyllä siin taas pakosti vierähti muutama kyynelkin poskelle... Omistajan lapset meni vielä pellolle ratsastamaan ja nähtiin autosta kuinka ne laukkas pitkällä heinäpellolla ilman satulaa. Se oli kuin jostain unesta. Ja se uni ois voinu olla mun.

Tiistai illalla Eerikaki tuli tonne mun kaveriks, kun Eeva ja Ipe lähti Viroon. Illalla oli luvassa leffaa ja herkkuja. Keskiviikkona olitiin aamupäivästä muutama tunti töissä. Illalla vikellettiin Metulla ja mentiin kotaan grillaamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Se kota kyllä savutti sen verran, että nyt kaikki vaatteet haisee ihan savulta. Eeva ja Ipe tuli kotiin vasta to aamulla.

Torstaina mulla alko työt 11:sta ja Eerika lähti siitä sitte kanssa kotiin ajelemaan. Töitten  jälkeen menin vielä tallille takas ratsastamaan Metulla. Metu meni tosi hyvin ja olin tyytyväinen. Oli heti alkutunnista tosi kevyt kädelle ja reagoi apuihin halukkaasti ja tarkasti. Laukat meni myös molempiin suuntiin hyvin. Tosin oikea laukka ei ollut ihan niin hyvä kuin viimeksi, mutta ihan hyvä kuitenkin. Ratsastus meni niin myöhäseks, että jäinkin Eevalle yöksi.

Perjantaina ruokin 9:n aikaan hepat, jonka jälkeen menin heti ratsastamaan. Käynnissä ja ravissa Metu oli ihan ok, mutta tiesin jo siinä, ettei laukka tulis menemän yhtä hyvin kuin eilen. Ja niin eihän se sitte mennytkään. Vasen vielä ihan ok ja tempo ja tahtikin pysyivät kurissa. Mutta se oikea... Metukalle iski joku ihmeen ruutitynnyri-vaihde päälle ja en meinannut millään saada laukkaa kuriin ja Metua edes jonkinlaiseen "muotoon". No siinä sitten taas laukattiin ja laukattiin ja laukattiin kunnes Metu vähän rauhottui ja päästi edes jonkin verran irti ohjasta. Kun olin taas hetken tyytyväinen niin laskin raviin. Hetken työskentelin vielä ravissa, minkä jälkeen otin loppuverkat. Äitikin tuli vielä katsomaan varsaa.
Illalla pyöräiltiin äitin kanssa Tanjalle, koska sinnekin oli syntynyt torstai aamulla suokkitammavarsa.

Tästä tulikin nyt tooooosi pitkä tarina, mut toivottavasti jaksatte ees jotain lukea ;).